sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Sunnuntailounas

Kun varhainen keski-ikä on tullut jäädäkseen, sitä huomaa kehittäneensä jo joitakin samanlaisena toistuvia rutiineja. Yksi toistuva rutiini on se, että viikossa on kuusi päivää, joina syödään suunnitellusti ja suhteellisen arkista perusruokaa ja yksi päivä, jona kehitellään jotain niistä aineksista joita milloinkin sattuu olemaan. Tänään oli olosuhteiden pakosta siis kasvisruokapäivä, koska lihaa ei ollut ostettu ja pakastimessa ollut broilerimarinadisotku syötiin jo viime viikolla hyvin onnistuneessa "shepherd's pie" versiossa, jota täytyy joskus toistekin tehdä.

Falafel-kasvisateria
Tänä sunnuntaina kaappiin oli jäänyt halal-kaupasta ostettu falafel-ainespaketti, jossa käyttöikää olisi ollut vielä melkoisen runsaasti jäljellä ja siksi se onkin jäänyt kaappiin ikään kuin tällaista tilannetta odottamaan. Falafelin valmistus ei vaadi kemian pitkää oppimäärää eikä varsinaista ruuanlaittotaitoakaan. Paketissa luki, että aineksia olisi pitänyt turvottaa tunti, mutta oman kokemuksen mukaan se ei ole muutamasta minuutista kiinni. Kun taikina oli turvonnut, se muotoiltiin lusikoilla pieniksi litteiksi palleroiksi, jotka paistettiin öljyssä. Onnistuneen lopputuloksen saamiseksi öljyä pitää olla tarpeeksi ja sen pitää olla tarpeeksi kuumaa, että öljy ei imeydy falafeleihin vaan ainoastaan paistaa ne pinnasta rapeaksi.

Lohkoperunat teimme itse. Perunat lohkotaan kannelliseen kulhoon, lohkojen sekaan kaadetaan noin ruokalusikallinen öljyä, reilu teelusikallinen suolaa ja pippuria oman maun mukaan, eli tässä tapauksessa melko runsaasti. Peruna on mukava ruoka-aine, mutta mausteita pitää minun mielestäni käyttää reilusti, koska muuten peruna ei maistu oikein miltään. Paistetaan 225 asteessa noin 20 min välillä käännellen.

Kastike on tällä kertaan kermaviilidippi mallia "sweet chili" ja terveellisyydestä vastaavat tikuiksi leikatut kurkku, porkkana ja kesäkurpitsa.

Aterian valmistamiseen kului aikaa alle tunti, eikä työvaiheita voi varsinaisesti kutsua haastaviksi. Yksinkertaiset maut ja miellyttävä rakenne sopivat hyvin yhteen. Hintakaan ei tällä kertaa päätä huimannut, olisiko yhden annoksen hinta alle pari euroa. Falafel-aineksien ostamisesta on sen verran aikaa, etten yhtään saa mieleen paljonko niistä maksoin, mutta kallis ruoka se ei ole. Falafel on hyvä vaikka kotivaraksi. Sen pääraaka-aine ovat kik-herneet, jotka ovat hyvä proteiininlähde. Palkokasvien aminohappokoostumus on epätäydellinen, mutta jos ruokavalio sisältää myös viljaa, pähkinöitä ja maitotuotteita, ei aminohappokoostumuksesta tarvitse kantaa huolta, riittää että kaikkia yhdeksää välttämätöntä aminohappoa on yhtä aikaa ruuansulatuskanavassa, eli niiden nauttimiseen on suurinpiirtein kahdeksan tunnin ikkuna, joka useimpina päivinä riittää mainiosti amihappojen tarpeen tyydyttämiseen. Sitä paitsi keho on säästeliäs proteiinin suhteen, sitä ei erity kuin muutama gramma vuorokaudessa eli periaatteessa proteiinia ei tarvitsisi saada edes joka päivä, sanokoot karppaajat ja muut ruokauskovaiset mitä hyvänsä.

Tässä ruuassa oli rasvaa ihan tarpeeksi, mutta toisaalta täytyy rasvaakin syödä ja terve ihminen kestää kolesteroliakin ilman välitöntä sydänkohtauksen vaaraa. Kasvirasva ei ole kuulemma niin pahasta kuin kovat eläinrasvat ovat, mutta olisi liian yksinkertaista sanoa, että kovat rasvat ovat automaattisesti pahasta ja pehmeät vähemmän pahasta. Tässä ruuassa oli kuitenkin kasvisten takia jonkin verran kasvikuituja, joihin imeytyy ruuansulatuskanavassa sappinestettä, jonka keho syntetisoi kolesterolista, eli haluan uskoa että uppopaistaminen on mainettaan terveellisempää, jos ateria muuten on oikein koostettu.

Syvällinen analyysi pitäisi tietysti tehdä vaa'an, ravintoainetaulukoiden ja oman arvioidun energiankulutuksen sekä suojaravintoaineiden tarpeen mukaan, mutta sunnuntailounaan ajatus on kuitenkin se, että valmistetaan zeniläisessä mielentilassa käsilläolevista aineksista syömäkelpoista ruokaa ilman suurempia ennakkovalmisteluja. Siispä analyysi on sekin vain hatusta vedettyä pohdintaa sinne päin, joka osuu oikeaan tai sitten ei. Maussa ei ollut valittamista ja se taisi olla tälläkin kertaa pääasia.